Itsenäisen gauchon päivä

Vapaapäivä matkan arjessa. Tiistai, Suomen itsenäisyyden 94:s vuosipäivä. Dia del Gaucho täällä Argentiinassa. 6.12.2011.

Tulimme juuri kotiin pitkähköltä kauppareissulta. Kun avasimme katuoven porraskäytävään kuulimme jo tangon soivan. Kun pääsimme pation ja kodin ovelle tiesimme jo, että Pablon orkesteri on meillä harjoittelemassa. Olisko ollut sekstetti tällä kertaa, väkeä oli kyllä enemmän, mutta laskeskelin soittajia sen verran. Kun päästiin oman huonemme ovelle alkoivat vetää Piazzollan Libertangoa, eikä huonosti. Pablolla on ihan yksi kaupungin parhaista kokoonpanoista, soittavat sekä tangoa että jazzia. En ihan heti keksi toista paikkaa maailmassa missä on oma haustangobändi reenaamassa keskellä tiistai-iltapäivää omassa kodissa.

Tiistai, Carinan vapaapäivä, yleensä. Tänään kuitenkin tanssiryhmän harjoitukset puoli yhdeltätoista (piti olla eilen, mutta tuli sekaannus nykytanssin opettajan aikataulujen kanssa ja hän oli eilen opettamassa, joten esiintymistreeni peruuntui ja siirrettiin tälle päivälle). Yhteinen lounas koululla (DNI:llä on nyt mainio ravintola, jossa hyvä ja edullinen ruoka). Siitä Marianan kanssa kolmistaan ostamaan esiintymisasuja tytöille koulun oppilasesitykseen. Kipastiin bussilla Floresiin missä tiesivät olevan kadun huokeaa vaatemyymälää pullollaan. Siellä vietimme iloisen kolmituntisen kunnes löytyi sopiva hinta-laatusuhde. Siitäpä ilo irti ja ostokset kassiin ja kotio. Tai siis näin kuvittelin siinä kohtaa. Mutta siinä vaiheessa seuralaiset vasta alkoivat katsella itselleen vaatteita. Tällä kertaa suoritus-kokemus-elämysasteikolla sijaitsin jossain tuolla asteikon alkupäässä.

Kotimatkalla bongasimme jäätelöbaarin aika läheltä kotia. Meidän vakkarijäätelöbaari oli lopettanut toimintansa joskus muutama kuukausi sitten, ja on ollut vähän orpo olo välillä. Tämä oli kuitenkin tosi kiva löytö, ei ihan kotimatkan varrella niinkuin se edellinen, mutta sen voi katsoa hyväksi asiaksi, koska on tullut maisteltua niitä jätskejä ihan yli oman tarpeen aiemmin. Josko nyt vähän pystyis rajoittamaan. Otimme matkaan kympit kupit, kahden maun vohvelikipot siis kymmenellä pesolla per kippo. Super dulce de leche ja banana split. Matka tosin katkesi jo heti baarin ulko-ovelle, kun jäimme istuskelemaan oven pieleen penkille niitä heladoja lusikoimaan. Nam.

Kotiin lopulta päästessämme sitten sielä odotti tuo hetken elämys tangotreenien muodossa. Kokonaisuudessaan vapaapäivä siis reilusti plussan puolella.

Lauantai-iltaa

Istuskelen DNI:llä lauantai-iltaa, odottelen että Carina laittaa kohta puodin kiinni. Yläkerrassa on vielä tohina päällä, siellä lopetellaan päivää alkeiden ja toisessa salissa alternatiivin kanssa.

Tänään oli päivällä poikkeuksellisesti Juan ja Rocio vetämässä tango 6/7:a, kun Dana ja Adrian ovat Mantovassa sivistämässä tangokansaa. Practicassa oli aika rauhallista, mikä oli kiva koska kerrankin oli (vähän) enemmän tilaa tanssia.

Eilen perjantaina oli olin ekalla zambatunnilla. Näyttää helpolta ja yksinkertaiselta, ja kai se sitä onkin, kun tarpeeksi tanssii. Musiikista kiinni ottaminen voi tulla vielä haastavaksi tämmöselle musiikkikorvattomalle kun minä, chacarerastakin on joskus vaikea saada kiinni, mutta tämä on ihan oma haasteensa. Askeleet ja koreografia sinänsä eivät ole vaikeita. Tanssi sinänsä kuulemma (niinkuin chacarerakin) perustuu tietyn rakenteen sisällä tapahtuvaan improvisaatioon. Zambaan oman lisänsä tuo sitten vielä huivi, jota pitäisi sitten osata moniprosessoida käsillä samalla kun jalat tekevät omiaan. Just joo, kiva. Tunnilla melkein ehdinkin jo luulla vähän oppineeni sitä, kun huivit kaivettiin esiin. Onneksi on vielä viikon päästä yksi kerta tätä kurssia.

Nyt on muuten Dia del tango täällä. Isohko kadunpätkä lienee kävelykäyttöön ja tangolle omistettuna, tarttee kattoo miten on jaksuun laita. Ollaan menossa pöperöimään Candelan miesystävän luokse. Nämä pöperöimiset täällä usein aikaansaavat pöperöijään väsyyntymistilan, jonka johdosta aiemmin mahdollisesti tehtyihin ajankäytöllisiin suunnitelmiin saattaa tulla dramaattisia muutoksia.

Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää. Chau, niinkuin täällä pruukataan toivottaa (lienee lähisukulainen toivotuksille ciao ja tsau).

Arttu

Paranasta Alveariin

Viimeksi jäin lähtemään Konexiin milongaan ja Sexteto Milongueron keikalle. Kiva oli jälleen käydä siellä, paikka on kivahko, niin kuin ennenkin, ja Sexteto Milonguero, no, se ei taaskaan tuottanut pettymystä.

Silloin toissa viikonloppuna kävimme sitten matkailemassa, Carinan ystäväpariskunta meni naimisiin ja osallistuimme häihin. Oli aika kivat kekkerit, etten paremmin sano. Aamuviideltä kyllä jo lähdettiin kohti majoitusta, joka tällä kertaa oli toisen ystäväpariskunnan luona. Onneksi olimme kaikki samoissa häissä, niin ei tarvinnut herättää ketään kotiin tullessa.

Häät olivat perjantaina, lauantai meni nukkuessa ja syödessä, kävimme toki hieman kävelylläkin mm. joen rannalla. Alue on nimeltään Entre de Rios, ja luonto siellä on ihan omanlaistaan kuulemma. Ei ole valittamista, kaupunki ainakin on kaunis, puhtaampi ja pienempi kuin Buenos Aires, luonto lähempänä. Lauantaikävelyllä kauppakadulta löytyi myös mate-kuppi molemmille mukaan ostettavaksi. Carina osti vähän isomman itselleen, ja minä myös, kun kotona on aika pieni se vanha. Lauantaina illalla isantämme Hernan teki asadoa eli grillasi lihaa, makkaroita ja kasviksia, kylään tuli lisää vieraita ja ilta meni taas rattoisasti espanjan kieltä ihmetellessä. Väkeä tuli ja meni, perheen 2- ja 6-vuotitaat tytöt hengasivat mukana pitkalle yöhön. Päivällä olikin otettu kunnon siestat. Tää jotenkin niin passaa, niin passaa.

Sunnuntaina taas ensin vähän toivuttiin, sitten myöhemmin iltapäivällä kävimme joen rannassa ravintolassa syömässä kala-asadoa (tai jotain sen tapaista) ja käveleskelemässä hiekkarannalla perheen kanssa tytöt luttasivat hiekan kanssa niinkuin asiaan kuuluukin, ja met isommat sulattelimme ateriaa. Illalla pakkasimme laukun ja puimme paremmat ylle, kun meidät oli kutsuttu paikalliseen sunnuntaimilongaan käymään ja esiintymään. Paikka oli kasinon yökerho, jossa sunnuntaisin Carinan ystävä järjesti milongaa, ja sattui olemaan juurikin tämän paikan milongan yksivuotissynttäri. Ehdimme esiintyä kyllä, mutta kakku jäi maistamatta, kun piti lähteä bussille kohti Buenos Airesia. Hauska käynti joka tapauksessa.

Viime viikosta ei nyt äkkiä tule isompaa kerrottavaa mieleen, mutta oli kiva käydä keskiviikkona katsomassa DNI Cia:n (DNI Compania eli esiintyvä tanssiryhmä) testiharjoitusta Teatro Alvearissa Corientesillä. Nyt juurikin (tiistaina) olen kohta lähdössä katsomaan esitystä, jota silloin harjoiteltiin. Osui tulemaan kamera mukaan, otin muutaman kymmentä valokuvaakin, katostaan saanko jossain vaiheessa niitä tähän liitettyä. Mielenkiintoista oli seurata miten he harjoittelivat ja vetivät läpi koreografiaa.

Ai niin, minäkin olen mukana tämän viikon lauantaina oppilaiden ryhmäkoregrafiassa. Practican jälkeen lauantaina on ensin tiedossa oppilasten esityksiä ja sen jälkeen asado-kekkerit koululla. Voi tulla rankka viikonloppu, tai ainakin sunnuntaiaamu todenköisesti venähtää. Toivottavasti ei maanantain puolelle.

Nyt setä lähtee valmistautumaan tähän iltaan. Eihän teatteriin nyt voi ihan reenivehkeissä lähteä, vai voisko? Hmm... Ei voi.

Matkalla ja kotona

Matkalla taas, ja kotona myös. Buenos Airesin tuttu tunnelma on taas arjen todellisuutta. Kevät on lopuillaan, kesän lämpö antaa silloin tällöin merkkejään. Sattui jotenkin sopivasti, että viime viikolla, juuri kun olin lähtenyt Suomesta tänne etelään, Suomessa kuulemma osui tulemaan ensimmäinen lumi maahan, talven ensi merkki. Nyt se kuulemma jo tekee lähtöään, vähän samoin kuin täälläkin, viikonlopun lämmön jälkeen on ollut sadetta ja kylmää.

Täällä on nyt ollut arkea paitsi tango niin myös työnteon sovittaminen päiviin. Ennen täällä ollessa on ollut vapaus tehdä vain tanssia ja sovittaa meno ja oleminen sen ehtoihin, nyt on arkisempi ote elämään. Tai arkisempi, kai se nyt on arkea tanssikin jos sitä vähän niinkuin työkseen yrittää tehdä sitäkin. Menee hetki varmaan ennen kuin saa rytmit toimimaan senkin suhteen.

Arki on asettunut ihan kivasti raitelleen, tälläkin kertaa. Jotenkin oudosti tämä kaupunki tuntuu olevan niin toinen koti että ei taaskaan ollut niin minkäänmoisia asettumisongelmia.

Otin kentältä vuokra-auton, joka muuten oli halvempi toimistosta kuin viimeksi lennosta ottamani taksi Buenos Airesista kentälle, hmmm. Osoitteeksi annoin suoraan DNI:n, koska Carinalla oli treenit aamulla ja hän oli koululla. Siellä kävin läpi aika monta syliä ja halausta ja sain avaimet, joiden kanssa kävin sitten heittämässä laukut kotiin ja suihkussa. Iltapäivällä osuinkin jo ekoille tunneille, siinähän se sitten olikin. Samaa rataa vaan, tähänhän täällä viimeksi jäätiin.

Lauantaina oli ensin tunnit ja sitten practica, koulun omat kasvatit ja opettajat Adrian ja Rocio esiintyivät myös. Illalla vielä oli Danan ryhmän treenit, koulun oppilaat esiintyvät kuun lopussa practicassa. Meitsi eksyi mukaan myös, kun osuin olemaan oikeassa paikassa väärään aikaan, vai miten se nyt oli.

Sunnuntaina olikin tosi lämmintä sitten, ja kävimme kävelyllä Centenario-puistossa parin kilometrin päässä. Siellä oli ensin aika tolkuttomasti myyntikojuja puisotn ympärillä, ja puisto itse täynnä lämpimästä päivästä nauttivia kaupunkilaisia. Paikalliseen tapaan myös erilaisia esiintyviä ryhmiä ja yksilöitä oli joukossa väkeä ja itseään viihdyttämässä. Puiston keskellä on lampi, jonka mutaisessa vedessä liikuskeli valtavahkon kokoisia karppeja. Vesi oli niin mutaista, että kaloista näkyi oikeastaan vain hahmot, kun ne kävivät välillä pinnan lähellä, tai selkäevä kun ne tuliva ihan pintaan. Vau, tästä tulikin melkein kalajuttu.

Kotiin päin tullessa poikkesimme Japani-markkinoilla eräällä ohikulkemallamme sivukadulla. Kiehtova kokemus käydä tutustumassa paikalliseen maahanmuuttajayhteisöön, hauskaksi sen teki muun muassa se, että ihmiset tietysti puhuivat espanjaa, ne maahanmuuttajatkin. Viimeksi nähdessäni yhtä paljon japanilaisia samaan aikaan olin Japanissa 80-luvulla, ja siellä ei totisesti puhuttu espanjaa. Mielikuvat siitä matkasta ja tästä tilanteesta sekoittuivat kivasti ja aiheuttivat mukavia mielleyhtymiä ja tilannekomiikkaa, tietysti vain omassa päässäni. Kotimatkalla löysimme myös erinomaisen jäätelöbaarin, josta otimme mukaan aivan käsittämättömän hyvän varttikilon jäätelöpakin kombinaatiolla vanilja-suklaa-dulce de leche. Muy rico.

Tämän viikon alku on ollut kylmempää ja maanantaina satoikin oikeastaan koko päivän, ja illan myös. Illalla kävimme kantaravintolassamme tapaamassa Carinan ystäväpariskuntaa, jonka kanssa usein maanantaisin olemme juurikin täällä käyneet syömässä. Tapasimme myös pari pullollista paikallista Guilmes-panimon mustaa Stout -olutta. Que rico, si. Myös pari kanta-annosta lihaisaa lautasellista osui pöytäämme, ei aivan sattumalta, myönnettäköön. Iloisa ilta ystävien kanssa.

Tänään ollaan jo keskiviikossa. Töitä on tehty ja tunneillakin käyty. Kohta lähdemme La Garufa -milongaan, siellä esiintyy Sexteto Milonguero. Sitä odotellessa ensi kertaa. Hasta luego.

Euroopastako

No niinhän siinä piti sitten eilen käydä että Saksa meni voittamaan Argentiinan, ja vielä 0-4, auts. Onnellisesti kyllä kävi siinä aamupäivällä meitillen silleen, että ei saatu keittiöstä nettiyhteyttä, joten jäi aamiaisella pelin seuraaminen väliin. Pation kautta kuultiin, kun jossain yläkerran asunnossa huokaistiin Argentiinan melkein-maalia, mutta kovin oli hiljaista muuten pelin aikana.

Muutenkin tuntuivat olevan paikalliset nettikanavat kovin tukossa juuri silloin, miten sattuikaan, mutta FIFAn sivujen kautta löysin reaaliaikaisen tekstiselostuksen ottelusta. Siisti sovellus muuten on se, ketä sattuu kiinnostamaan.

Nyt ei ehkä ole täällä paras aika kertoa olevansa Euroopasta, jos kysytään. Suomesta ehkä. Tällä kertaa. Vaikka ei se Botniakaan täällä mikään kovin suosittu aihe ole, kuulemma.

Muuten meni eilinen nukkuessa ja syödessä, käytiin kävelyllä Santa Fe:n suunnalla, ostin latuuta puhelimen kortille, tultiin takaisin Scalabrini Ortizia pitkin Cordoballe ja siitä kotio päin. Oli oikein lämmin ja mukava ilma, ihan piti kävellessä kuoriutua t-paitasilleen.

Illalla tuli Carin ystäväpariskunta kylään ja pidettiin iltaa siinä keittiössä pation äärellä. Pari olutta ja pientä purtavaa, Carilla kieli kävi ja kuulumisia vaihdettiin. Minä siitä puoliakaan ymmärtänyt, sanan sieltä toisen täältä, mutta kummallisesti vain alkaa kuulla niitä lauseita ja merkityksiä. Pitää vaan rauhassa kuunnella ja antaa sen imeytyä. Puhumisesta oikein kunnolla mitään vielä tule, mutta paranee ehkä koko ajan.

Vielä käytiin illalla yöpöperöllä kantiksessa, puolikas Guilmesin Stouttia meni ohessa. Sitten kyllä jo vähän väsytti. Aamulla kun siirryttiin aamiaista laittamaan kello oli jo puoli kaksi, tai siis "aamulla". Ylös noustua ehkä paremminkin. Ilmankos jo hieman hiukaisi, laitoimma reilun brunssin sitten, kun ei tiedä miltä ja milloin seuraavan kerran tulee syötyä.

Etelän talvessa

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen käynyt jo Suomen keväässä ja kesässäkin, mutta tänään oli paluu etelään ja talveen. Tosin Buenos Airesin talvi on vähän niinkuin kylmä Suomen kesä, joten
muutos ei nyt niin tavaton kuitenkaan ole. Katselin kyllä juuri ennusteita pohjoisen ilmanalasta ja näyttää kotosuomessa tulevan aurinkoinen rupeama juurikin ensi viikoksi. Täällä näyttäisi olevan tiedossa vähemmän lämmintä, ja sadetta.

Oli kuitenkin mukava taas palata tänne etelään. Kävimme ensi töiksemme matkapölyjen poispesun jälkeen paikallisessa vakiokuppilassamme ja siellä oli meno entisellään. Viereiseen pöytään ilmaantui isohko ja kovaääninen seurue, joka juhli jonkun koulunsa päättäneen valmistumista perheen ja ystävien voimalla. Voi sitä touhua ja tohinaa, muutos parin päivän takaiseen Tampereeseen oli melkoinen. Jo matkalla kävellessä ravintolaan tuli huomanneeksi eron täkäläisen ja kotomaisen luonteenlaadun välillä, kun popula kotimatkalla autoillessaan ilmoitti äänitorvea toitottamalla notta nyt päättyi viikon työ. Tai sitten täällä surtiin tai juhlittiin Brasilian jalkapallojoukkueen putomista MM- peleistä, tiedä häntä. Sattui vaan ihan juuri samaan aikaan se, joten jotenkin tuli semmoinenkin vaihtoehto mieleen.

Huomenna onkin sitten täällä taas ilon tai surun päivä. Nyt kyllä vähän jänskättää. Taidan ehkä olla pikkuisen Argentiinan puolella, vaikka en nyt kovin fanaattisesti tuohon kuningas jalkapalloon suhtaudukaan. Ottelu taitaa olla huomenna aamupäivällä tätä täkäläistä aikaa. Se nyt ei ole syy miksi menemme tänään aikaisin nukkumaan, mutta toisaalta voi kyllä auttaa nousemaan aamulla reippaasti. Mahtaisko käydä näin, jää nähtäväksi. Ötyä nyt
kuitenkin.

Tangotuntiperjantai

Olipaskin tuntipainotteinen perjantai. Eilen kun olin saanut aamiaisen nautittua, blogin kirjoitettua, siivoojan hyvästeltyä ja pyykkikoneen tyhjennettyä lähdin tunneille kahdeksi.

Ensin oli tango 4, joka oli sitten Julietan vihoviimeinen tunti DNI:llä. Oli siinä hieman herkät tunnelmat lopputanssin jälkeen, jonka tanssivat Adrianin kanssa. Monen vuoden jälkeen on varmasti haikeaa lähteä omilleen. Mutta niikuin Candelan kanssa aiemmin juteltiin niin se tärkeää Pedrolle ja Julietalle myös heidän oman tanssinsa takia. Muutos tekee hyvää.

Neljältä sitten alkoikin Gabriel Bortnikin ja Rocion pitämä seminaari. Gabriel oikeastaan taisi olla se kutsuttu opettaja, jota Rocio avusti. Mielenkiintoinen ja mukava kaveri, hauska persoona, dynaaminen ja napakka tyyli esittää asiat. Oikein antoisat kolme tuntia. Meitä oppilaita oli vain neljä, joten käytännössä kyseessä oli oikeastaan ryhmäyksäri, ohjelman aiheista tietysti. Kontaktointia, rytmiikkaa, dissosiaatiota, dynaamista voimankäyttöä, milongaa.

Illan päätti vielä Rocion ja Jonnin tango 2/3, jossa viikon teemaa noudattaen tutkittiin volgadaa ja pivottia. Alkeisjatkotason tunti oli oivallinen paikka laittaa kuntoon peruspalasia aiheen tiimoilta. Artkosken lantio ja takajalka alkavat vihdosta viimein hakeutua oikeaan paikkaan, tai ainakin se jo suurin piirtein tietää missä niiden pitäisi olla.

Tänään lähtee kohta toinen vastaava putki. Aloitan Pablon ja Danan tunnilla kahdelta, neljältä alkaa practica, ja seitsemältä on tango 5 alternative, mikä on sillä lailla mielenkiintoinen nyt, että en tiedä kuka sitä vetää, kun Pedro ja Julieta eivät enää ole talossa.

Jos jaksais, vois ehkä lähteä illalla vielä johonkin rentoutumaan, vaikka tanssimaan, kun on koko päivän opiskellut.